maanantai 18. syyskuuta 2017

Rannelämmittimet



Tämä otsikointi kuulostaa hiukan hassulta, mutta en nyt tähän hätään keksi parempaakaan nimeä. Meinasin ensin kirjoittaa rannetuubit. Se kuulostaa rehelliseltä, kun on pelkästä suorasta neuleesta kyse, mutta en tiedä löytäisikö sillä hakusanalla kukaan ikinä mitään etsimäänsä. 

Kerroinkin jo, että ostin Lang Yarns Novena lankaa kesällä Kotilaituri-nimisestä kaupasta Liedosta. Suosittelen, hyvä palvelu ja ihanat tuotteet! Tässä langassa on 50% villaa, 30% alpakkaa ja 20% polyamidia ja se on hauskasti tavallaan neuleputkea jo itsessään, eikä siitä lähde hahtuvia ollenkaan. 

Otin 3 1/2-kokoiset sukkapuikot ja loin 48 silmukkaa vihreällä. Siitä sitten puolitoista cm aina oikein vihreällä langalla. Seuraavaksi kierros valkoisella ja sitten aloitin kuvion neulomisen. Kuvioon tuli 3 silmukkaa mustalla, yksi valkoinen, kolme mustaa, yksi valkoinen... koko kierros. Seuraava kierros kaksi mustaa, kaksi valkoista... Ja kolmas kerros yksi musta, kolme valkoista... väliin valkoinen kierros ja taas sama alusta uudelleen. Ja lopuksi taas saman verran vihreää kuin alussakin. Sitten vain päättely ja langanpätkien siistiminen. Tämä ohje sopii aloittelijalle, hahah! 

Nyt voi sitten säät ihan rauhassa hiukan viiletä. Ei vaiskaan, tänä aamuna melkein jäädyin töissä, kun valvoin muutaman tunnin uusintatenttejä. Normaalistihan tähän aikaan pitäisi olla vielä ihan lämmintä ilman lämmitystäkin, joten hiukan yllätyksenä tuli tämä kylmääkin kylmempi syyskuu. Nyt kyllä tarvittaisiin muutama viikko vielä aurinkoista säätä. Belgiassa syksy ja talvi tuntuvat tosi pitkiltä, jos nyt jo alkaa harmaa sateisuus, koska se on sitten sitä samaa säätä maaliskuuhun saakka. Välillä vain vielä hiukan kylmempää ja kosteampaa.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Upouusi Arket

Brussels Arket

Brussels Arket
Huomasin pari viikkoa sitten, että Arket-kauppa avataan Brysselissä ihan jo etunenässä. En yleensä mene mihinkään silloin, kun jossakin on jotakin uutta. Olen harvinaisen laiska tunkeilemaan ihmisjoukoissa, joten tapanani on odottaa niin pitkään, että hypetys menee ohi ja tiedän saavani rauhassa katsella ympärilleni ilman tungosta. Arket kuitenkin kiinnosti pohjoismaalaisuuden mainostamisen vuoksi, joten ehdotin perheelle, että lähdetään keskustaan hiukan shoppailemaan. 

Olihan se skandinaavisen tyylinen kauppa. Vaatteet olivat yleisilmeeltään hyvin pelkistettyjä sekä malleiltaan, että myös väritykseltään. Hiukan turhankin pelkistettyä ja graafisen oloista meidän makuun, joten tytön kanssa tyydyttiin vain katselemaan sen sijaan, että oltaisiin viitsitty jonotella sovittamaan jotakin. Tuli mieleen, että jos esim. Marimekon modernimmista leikkauksista tykkää, niin tuolta saattaa hyvinkin löytää jotakin. Laatu vaikutti ainakin nopealla silmäyksellä ihan kohtuulliselta, joten oletan, että laatu ja hinta vaatepuolella kohtaavat kutakuinkin sopivasti.

Sisustusosasto oli kuitenkin pettymys. En tiedä, mitä ihan tarkkaan odotin, mutta minkäänlaista vaikutusta se ei tehnyt. Saman oloista tavaraa saa Ikeasta, h&m homesta, Flying Tigeristä, sekä hollantilaisista Hemasta tai Dille & Camillesta, missä on osittain ainakin sellaista pohjoismaalaiseen makuun sopivaa pelkistetyn näköistä tuotetta. Voihan se tyyli tietysti myydä hyvinkin, varsinkin kun se brändätään ja hinnoitellaan kalliimman oloiseksi, mutta minusta tuotteet näyttivät aika rajusti ylihinnoitelluilta siihen nähden mitä ne olivat. Tuotteiden pakkausrasiat näyttivät kivoilta, siitä muutama pluspiste kuitenkin.

Sellainen oli se Arket-kokemus. Saatan käydä joskus toistekin ohikulkumatkalla vilkaisemassa, mutta en ehkä kuitenkaan varta vasten sinne viitsi ylimääräistä kierrosta tehdä. Oltiinpahan nyt kuitenkin kerrankin niin muodikkaasti ajantasalla, että katsastettiin uusi liike heti alkuun. :)       

perjantai 15. syyskuuta 2017

Teetauko töistä

Niin vaan viikko taas mennä hujahti... Löysin kaupassa käydessäni uuden sarjan ihan mahtavia suklaapähkinöitä. Ensimmäinen pussi oli hasselpähkinöitä alkuviikosta ja nyt toinen pekaanipähkinöitä perjantain kunniaksi. Meinasin ottaa valokuvan, mutta söin kokonaisen pussillisen teen kanssa niin nopeasti, että siinä en ehtinyt kameraa edes hakea. :D

Tämä juttu on nyt enemmän niille, jotka seuraa tätä blogia meidän työkuvioiden vuoksi. Töissä nimittäin aloitellaan taas uutta lukuvuotta. Belgiassa yliopistot alkavat hiukan muita myöhemmin, joten opiskelijat tulevat vasta ensi viikon aikana. Aloituspalaverit on nyt kuitenkin pidetty ja vuoden suunta on selvänä kaikkien mielessä. Minulla jatkuu kaikki entiseen tyyliin, opetettavaksikin tuli vanhat tutut jutut. Tietysti aina niissä on kehittämistä ja työstämistä. Opintojen rakennetta muutettiin hiukan, joten kurssisisältöihin pitää miettiä, mitä pudottaa pois, että voi lisätä tarvittavan uuden materiaalin. Se on kuitenkin vain sellaista hauskaa säätämistä.

Mies taas on organisoinut kaikenlaisia työntekijäkuvioita ja näyttää siltä, että mahtavasti tulee toimimaan uudet järjestelyt. Monenlaista kehittämisprojektia on ilmassa muutenkin. Uusia työntekijöitä on nimittäin saapunut nyt nopeampaan tahtiin kuin ikinä ennen meidän täällä ollessa. Ja nyt on kapasiteettia panostaa moneen juttuun, mistä ollaan vuosien aikana vain voitu haaveilla. Eka kertaa meidän kymmenen vuoden aikana ei enää mahduttu palaveeraamaan konferenssihuoneeseen!

Uusilla tyypeillä on aina myös uusia ideoita, joten sellainen freesi fiilis on nyt tässä aloitellessa. Itsehän tässä ei siitä nuorru, mutta kiva huomata, että saadaan meitä itseä nuorempia työkavereita mukaan. Jossakin kohtaa alkoi jo kauhistuttaa, että me oltiin niin pitkään nuorinta polvea. Pitkään se ei tuntunut mitenkään omituiselta. Mutta sitten kun neljäkymmentä tuli täyteen, alkoi tuntua, että siinä kohtaa ns. nuorimpina työntekijöinä oleminen ei ehkä enää ole oppilaitoksen etu, heh. Että kokonaisuutta ajatellen ikäbalanssi on hyväksi. Jokaista ikäpolvea tarvitaan, mutta hyvä, ettei kukaan jämähdä ikiajoiksi nuorimmaksi polveksi, muuten keski-ikä uhkaa huomaamatta kohota hiukan liian korkealle. Hyvät on siis fiilikset. Ihanaa, kun saadaan olla toivottamassa uutta väkeä tervetulleeksi!      

maanantai 11. syyskuuta 2017

Helppo, syksyinen illallinen

Tänään oli sellainen päivä, että tarkoitus oli syödä naudanpaistia, mutta siihen suunnitelmaan tuli äkkikäännös, kun huomasin, että päällisin puolin hyvältä näyttänyt liha ei ollutkaan ihan ensiluokkaista... arg! Ei tästä sen enempää yksityiskohtia, mutta vieläkin tekee pahaa ajatella raakaa naudan lihaa. Ja keittiö on nyt kuulkaas niin siisti, ettei ole ollut aikoihin. Leikkuulauta meni lennossa vaihtoon ja paistinpannu meni pilalle tiskikoneen kuumimman ohjelman kourissa ja päätyi roskikseen sekin. Ja käsien iho on pesty korrelle, varmaankin yhteensä viisikymmentä kertaa ihan vain inhotuksesta. Tuli mieleen siinä x kertaa pintoja pyyhkiessä, että tulisin varmaan tuota pikaa hulluksi, jos asuisin jossakin trooppisessa maassa, missä hygienian kanssa on todellisia haasteita. Kulkisin varmaan kumihanskat käsissä, kasvosuoja naamalla ja suihkia desinfioisin kaiken mahdollisen. En ehtisi varmaan tehdä mitään muuta.

Siinä sitten meni kahdeksi illaksi tarkoitettu iltaruoka. Voi olla, että menee hetken aikaa, että tässä talossa on tarjolla mitään nautaan liittyvääkään. Ruokaörkkien kanssa reaktioni on ihan sama, kuin jos joku kertoo, että lasten tarhassa/koulussa jollakin on ollut täitä... Ei auta vaikka ihan vain varmuuden vuoksi pesisi hiukset kaksi kertaa täishamppoolla itseltäkin ja pyykkäisi saman tien kaikkien vaatteet ja lakanat, vaikkei keneltäkään päästä olisi löytynyt sillä kymmenennelläkään täikampauskierroksella yhtään mitään. Kaiken jälkeenkin kutittaa ja kutittaa vaan ihan kamalasti.

Hetken mietin jo, että olisiko helpompaa käydä syömässä vaikka pitsat ja jättää ruoanlaitto tältä illalta kokonaan väliin. Lähdin sitten kuitenkin kauppaan ja ostin kalaa. Päättelin, että joku mahdollisimman erilainen ruoka ei aiheuta vilunväristyksiä.

Tuore sei on aika neutraalia kalaa, joten nappasin mukaan tillipuskan ja värikkäitä porkkanoita. Sitruuna ja pieniä perunoita olikin jo jääkaapissa. Ladoin kulhoon puoliksi leikatut perunat, halkaistut porkkanat, hiukan yrttisuolaa, tuoretta timjamia ja pieni loraus valkosipulilla maustettua oliiviöljyä sekaan. Sekoitin ne, niin että öljy levisi tasaisesti ja kaadoin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paistoin niitä kiertoilmalla 200 asteessa ehkä n. 20min. kunnes ne alkoivat hiukan pehmetä, ja sitten työnsin voidellussa uunivuoassa seifileenkin paistumaan. Kalafileelle ripottelin vain reilusti suolaa, peittelin sen tillillä ja puristin päälle hiukan sitruunamehua. Pari pientä palaa voita siihen päälle vielä. Kalafile paistui nopeasti, ehkä 15-20min ja siinä ajassa ehtivät vihanneksetkin kypsyä valmiiksi. Lautasilla laitettiin kalan päälle vielä reilusti tuoretta tilliä ja lisää sitruunamehua. Yksinkertainen ruoka, mutta mehukas ja aika kevytkin, kunhan ei ole liian avokätinen öljyn ja voinokareiden kanssa. Mikään ei voita tuoretta tilliä!     

perjantai 8. syyskuuta 2017

Syksyn merkki



Viime talvena ostin Philipsin kymmenen euroa maksavan appelsiinipuristimen. Se on ollut paras keittiöhärveli moneen vuoteen. Täällä on aina myynnissä hyviä mehuappelsiineja. Vitamiinit on kohdallaan, kun tuoreista hedelmistä puristaa mehua saman tien juotavaksi. 

Viime päivinä syksy tuntuu tosiaan tulleen tännekin, ja vähän joka toinen köhii jotakin pienen flunssan tapaista. Tyttökin on ollut yskäinen jo useamman viikon ja vieläkään ei tauti meinaa helpottaa. Ilmeisesti vastustuskyky on nyt todella alhainen pistoshoidon vuoksi... Kesällä nostettiin annostusta lähestulkoon maksimiin, joten tämä pitkittynyt tauti liittyy ilmeisesti siihen. Poikkeuksellisen huonolla vastustuskyvyllä ei tietenkään voi odotella ihan loputtomiin. Yhdet antibiootit on siis jo syöty ja toinen kuuri taidetaan tarvita vielä tähän päälle. Ne väsyttävät sitten taas lisää, joten nyt käskettiin hänen jäädä muutamaksi päiväksi kotiin, että saa levätä tarpeeksi, että tauti alkaisi lopultakin mennä ohi. 

Pistosten vuoksi minkäänlaista vitamiinilisää ei saa antaa, joten täytyy koittaa täydentää vitamiinivajetta luonnollisin keinoin. Tässä kohtaa itse puristettu appelsiinimehu tulee hyvään saumaan. Juomalla saa nopeasti kolmekin appelsiinia menemään. 

torstai 7. syyskuuta 2017

Juustoherkkuja

Aamupalajuttuja en olekaan kirjoittanut pitkään aikaan! Nyt tulee siihen korjausta. Espanjalaiset ystävämme toivat meille kaksi jättimäistä, painavaa juustokimpaletta ja chorizoa, joten nyt on mainioita aamupalaherkkuja useammaksi viikoksi. Aamupalojen lisäksi ne käyvät myös välipaloiksi, hiukopaloiksi, iltapaloiksi... Näitä juustojahan voi syödä mihin tahansa kellon aikaan, kun vaan tekee mieli. Meillä ei ole sellaisia hienostelurajoitteita, että juustoja kuuluisi syödä jotenkin tietyllä kaavalla. Niitä syödään aina kun mieli tekee kellon ajasta ja oheistarjoilusta riippumatta. Elämä on liian lyhyt juustonsyöntisääntöjen noudattamiseen.

Tämä manchego on aikalailla tuoretta sorttia. Sitähän valmistetaan eri kypsyysasteisina. Tämä on välmuoto muoto tuoreen ja kypsän väliltä. Maku on tyypillistä manchegoa, mutta vielä mukavan mieto. Koostumus aavistuksen verran kermaisempi ja maku on ehkä hiukan vähäsuolaisemman tuntuinen kuin vanhemmissa versioissa. Herkullista kerrassaan! Toinen on lampaanmaidosta tehtyä, pitkään kypsytettyä Ixarri-juustoa Baskimaasta. Täydellistä sekin ja kuulema tehty niistä kauniista lampaista, joilla on vitivalkoinen karva ja musta pää. Siskolla on muutama sellainen lammas myös. Juusto on rakenteeltaan aika kovaa ja maultaan suolaista ja ihan todella herkullista sekä paljaaltaan, että myös leivän päällä.  

Näistä saisi hyvän tapas-aterian herkullisen chorizon lisäksi muutaman muun elementin lisäämällä, mutta me taidetaan syödä nämä herkut näinkin ennen kuin ehditään sen suurempia tarjoiluita kokoamaan. Kolesterolit (ja vaakakilot) nousevat varmaan kattoon näitä herkkuja syödessä tässä muutaman viikon aikana, mutta mikään ei voita maukkaita juustoja. Niiden vuoksi kannattaa aina uhrautua, hahah!