torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukuu 14: Amaryllis

Nyt taitaa käydä niin, että tämä amaryllis ei tule kukkimaan vielä jouluna... Vartta on tullut ehkä kymmenen senttiä lisää viikon aikana, mutta hiukan epäilyttää, että tämä ehtisi avautua jouluksi. Sipulikukissa on aina se, että ne joko aukeavat ihan liian aikaisin tai ihan liian myöhään. Optimaalisia kasvuolosuhteita on amatöörin hankala luoda...  

Viikonloppuna on tarkoitus hakea joulukuusi ja koittaa muutenkin saada enemmän joulua aikaan. Pikkujuttuja tässä on jo laiteltu, mutta kokonaisuus on vielä ihan kesken. Tänä vuonna askartelutprojektitkin ovat olleet ihan minimissä työkiireiden vuoksi ja tuntuu, että lahjoja lukuunottamatta muutkin valmistelut on vielä hiukan niin ja näin. Joskus näin, mutta onneksi joulu tulee joka tapauksessa. Vaikka sitten pitäisi pieni spurtti ottaa viime tingassakin. Muutaman päivän etukäteisaherrus yleensä luo vain tunnelmaa.

Onneksi olin kuitenkin sen verran ennalta viisas, että ostin Merimieskirkon joulumyyjäisistä pari rasiaa lanttulaatikkoa. Ainakaan lanttujen metsästämiseen ei tarvitse käyttää jouluviikolla aikaa. Ne on täällä pahimpia joulustressin aiheuttajia. Jos vain mahdollista, olen aina saanut jonkin sorttisen lanttulaatikon aikaiseksi. Jouluista lempiruokaahan ei voi jättää pois, vaikka sitten joutuisikin hiukan soveltamaan. Oikeanlaisia lanttuja kuitenkin joutuu aina hiukan etsimään ja silti ei aina osu ihan oikeaan. Tylsä huomata aattona, että paistettu lopputulos ei olekaan ihan sitä mitä piti, vaikka sose näytti ja maistui ihan hyvältä. Tänä vuonna pöydässä on nyt sitten Saarioista. Täytyy toivoa, että se ei petä. 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulukuu 13: Suklaakaupassa

Belgia on suklaan luvattu maa. Joka paikassa on pienempien valmistajien ja suurempien suklaatehtaiden kauppoja. Belgiassa on muuten yli 2000 'chocolatiers.' Suklaa onkin maan taloudelle tärkeä myynti- ja vientituote. 

Hyvilläkin suklaatehtailla on selviä eroja. Belgialaisilla on hiukan enemmän sääntöjä suklaan raakakaakaon määrään liittyen, joten melkein kaikki suklaat ovat täällä voimakkaamman makuisia kuin monessa muussa maassa. Silti makuerot on ihan selvät eri valmistajien välillä. Monilla onkin omat suosikkinsa ja tietyt merkit, joita he mieluiten ostavat.

Nyt joulun alla herkkukaupat ovat toinen toistaan söpömpiä, kun jouluiset koristelut tuovat herkkujen lisäksi tunnelmaa. Rasiatkin ovat monesti myös kauniita jo itsessään. Estetiikko tykkää...  

Hyvä puoli belgialaisen suklaan suhteen on, että kun suklaa maistuu tarpeeksi suklaiselle, niin sitä riittää pienikin määrä eikä tarvitse syödä koko levyä tai rasiallista kerralla. Huono puoli taas on, että kunnon suklaaseen totuttua ihan kaikki suklaa ei enää mene suklaasta.         

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukuu 12: Joulukuvan behind-the-scenes



Tässä muutama behind the scenes -valokuva. Jouluisen perhekuvan ottaminen oli tänä vuonna poikkeuksellisen hankalaa. Ensin oltiin hiukan eri mieltä, mitä ja missä -kysymyksistä. Mies on valokuvausideoihin helposti tyytyväinen, sillä ehdolla, että hommaan ei kulu liikaa aikaa, eikä hänen tarvitse järjestellä mitään hankalaa. Tyttö puolestaan on sen verran hyvin perillä, siitä mikä näyttää hyvältä, että ihan mikä tahansa idea ei kelpaa. Kun kuvausjärjestelyt lopulta saatiin suunniteltua kaikille sopivaksi, niin sattui väliin monta harmaata ja sateista päivää. 

Seuraavaksi kranssiin suunnitellut runsaammat jouluvalot sanoivat sopimuksen irti. Kuvatessa sitten kamera alkoi temppuilla ja lopputuloksena oli kymmeniä hiukan epätarkkoja kuvia. Tämä on niin harvinainen ongelma, että olin hiukan ihmeissäni. Yleisesti ottaen kuvien tarkkuus ei ole kyllä ikinä tuottanut minulle ongelmia. Yhteiskuvissa on tietysti aina muuta säätöä saada kaikkien ilmeet kohdalleen yhtä aikaa, mutta tarkennus tuottaa harvoin harmaita hiuksia. 

Ei siinä sitten auttanut kuin aloittaa alusta uudestaan. Sovittiin, että vedetään toinen kierros samoilla ideoilla, jottei aikaa ainakaan mene älyttömästi enempää. Toinen kuvauspäivä oli jäätävän kylmä, joten piti toimia extra nopeasti sormet kohmeessa. Lopputuloksena oli ehkä kaksi riittävän tarkkaa kuvaa, mitkä ilmeisesti onnistuivat lähinnä vahingossa, koska valokuvaajaveljeni kuva-analyysin mukaan jokin tarkennukseen liittyvä kalibrointi on kamerassa ongelmana. Diagnoosi hiukan helpotti, koska ehdin jo hiukan epätoivoisena ajatella, että joko näköni on huonontunut todella paljon muutamassa viikossa tai uuden tietokoneen kehuttu grafiikka on oikeasti ihan kehno valokuvien käsittelyyn. Onneksi ongelma oli lopulta vain kamerassa. Ilmeisesti korjattavaa laatua sekin, joten ei hätää. 

Se oli sellainen jouluinen perhekuvaus tänä vuonna. Tulostus tuotti lisähankaluutta, mutta ei se mitään. Meinasin luovuttaa parissa kohtaa, mutta sitten ajattelin, että onneksi jouluna kaikki on suurpiirteisiä, haha! Eikä sähläystä onneksi näe joulukorttiin päätyneestä kuvasta, mutta ajattelin, että ehkä teitä hiukan viihdyttää kuulla, mitä kuvan takana tapahtui... Mutta kuten alemmasta kuvasta näkyy, niin oli meillä kaikesta huolimatta silti hauskaa.   

maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulukuu 11: Piparitaloja


Tänä vuonna aloitimme leipomisen pienellä piparitaikinalla. Taikinaan hujahti hiukan tavallista enemmän kardemummaa ja paistaessa poltin kaksi pellillistä... Täytyy toivoa, että nyt on ne perinteiset parin pellillisen polttamiset kunnialla suoritettu ja loput joululeipomiset sujuvat kuin rasvattu. Vinkiksi kuitenkin, että ei kannata päivittää somea silloin kun piparit ovat uunissa. Instapostia säätäessä menee helposti minuutti ja toinenkin ennen kuin filtterit ja hashtagit ovat kohdallaan. Siinä välissä piparit muuttuvat huomaamatta mustiksi. En tosin tiedä, mistä syystä pari piparipellillistä oli tapana palaa aikana ennen someakin. 

Jos joku katsoo, että aha, näissäkin on alareuna mustana, niin tiedoksi vain, että ei onneksi ole. Alareuna vain jäi varjoon molemmissa kuvissa ja näyttää siksi tummemmalta. Photoshoppaus olisi tasannut tilannetta, mutta koska olin muuten tyytyväinen kuvien väreihin, en alkanut sitä säätämään. 

Tällä viikolla yhtenä päivänä täytyy suunnistaa vielä pienelle jouluostosretkelle. Onneksi kuitenkin tänä vuonna olen ollut niin ajoissa joululahjojen suhteen, että nyt on enää pienenpientä ja helposti hoituvaa asiaa listalla.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukuu 10: Tallissa tavataan

jouluseimi, tallissa, Jeesus-lapsi

jouluseimi, asetelma
Tänä vuonna vanhat, kirpputorilta löytämäni värilliset hahmot pääsivät joulutalliin. Viime vuonna käytin valkoisia kipsihahmoja. Siinä postauksessa oli ohjeetkin tallin tekoon siltä varalta, jos joku innostuisi askartelemaan. Talli kaivetaan esiin joka vuosi. Hiukan heinää vaan pohjalle ja hahmot pystyyn. Viisaat miehet joutuvat aina odottelemaan hetken aika ulkopuolella, mutta sieltä nekin sitten tulevat perille, kuhan nyt ensin tähteä seurailevat.

Joskus olisi kyllä niin kiva olla rakentamassa suurta seimiasetelmaa. Täällä ne vaan ovat hiukan tyhjän oloisia kun päähenkilö puuttuu jouluun saakka. Jeesus-vauva laitetaan nimittäin paikalleen vasta jouluyönä sillä aikaa kun väki on jouluyön messussa. Tosin ennen vanhaan kun ihmiset olivat täällä uskonnollisempia ja lapsetkin vietiin jouluyönä jumalanpalvelukseen, se oli varmaan aika upea hetki tulla ulos kirkosta ja löytää Jeesus seimestä. 

Lueskelin äskettäin, että katolilaisten mukaan joulun ajan liturgiaan voidaan lisätä joulutallin tai Jeesus-lapsen siunaaminen. Perheessä voidaan myös rukoilla yhteinen rukous joulutallin edessä. Protestanttisesta taustasta tulevalle ajatus esineiden pyhittämisestä on aika vieras, mutta sopii kyllä aika saumattomasti katolilaisen teologian historiaan. Lutherilla ja kumppaneilla kuitenkin oli hyvä, kriittinen pointti siinä, että monenlaiset uskon harjoittamiseen liitetyt "lisäosat" kyllä helposti korvaavat sen mikä oikeasti on olennaista. Joulutalli jo kuitenkin itsessään muistuttaa ihan pelkkänä koristeenakin joulun sanomasta.   

lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulukuu 9: Klassinen seppele

Jouluseppele, eukalyptus

klassinen joulukoriste, eukalyptusseppele, joulu
En ole vuosikausiin käyttänyt silkkinauhoja joulukoristuksissa ollenkaan, mutta tänä vuonna balettihameen rusetti sai innostumaan niistä uudestaan. Aamulla tuli mieleen, että tuohon lampun jalkaanhan voisi tehdä lopuista eukalyptuksen oksista seppeleen. Tuumasta toimeen jo ennen aamupalaa ja niinpäs vaan nyt on tuossakin kohdassa hiukan joulua jo. Seppeleet taas on sellaisia, että en pysty välttelemään yhtenäkään jouluna. Tämän tein nyt floristiliikkeestä ostettuun valmiiseen metallirenkaaseen, mutta tässä ja tässä on muutamia aikaisempien vuosien eukalyptuksen oksista metalliseen ripustimeen tehtyjä viritelmiä. (Blogin sivupalkista joulu-tagillä löytyy muitakin jouluisia askarteluja ja koristeluja.) 

Pikkuhiljaa hyvä tulee! Sen sijaan, että laittaisin kaikki joulukoristeet esille kerralla, tykkään laitella joka viikko jotakin hiukan lisää. Hitaassa koristelu prosessissa on minusta enemmän tunnelmaa kuin yhdessä rysäyksessä. Vähä vähältä sitten tulee valmista. Tänä vuonna kuusi täytyy kuitenkin laittaa hiukan tavallista aiemmin ja taidanpa joutua leipomishommiakin jo suunnittelemaan tulevalle viikolle. Etukäteisvalmistelut on tänä vuonna mietittävä uuteen uskoon. Joudun nimittäin vielä tekemään pikaisen Suomi-reissun vielä jouluviikolla. Joutua on oikea sana siinä mielessä, että kyseessä ei ole loma, mutta muuten kyllä ilolla odotan pääseväni hiukan talvisempaan tunnelmaan ja perhettä on aina ihana päästä moikkaamaan, vaikka nyt ei montaa hetkeä siihen olekaan tarjolla. Ajoitus on nyt vaan kalentereiden yhteissummana hiukan turhan ankeasti koordinoitu. Joskus vaan käy niin, että koulu- ja työaikataulut ja kaikki muu siinä ympärillä ei ihan helposti asetu helpoimpaan mahdolliseen asentoon. Niiden valossa tämä matkasuunnitelma oli nyt niin optimi kuin mahdollista, joten ajattelin, että vaihdan kyllä heti joulumoodiin, kun vaan lentokentälle pääsen, vaikkei itse matka syy juhlava olekaan. 

Lopputuloksena taitaa olla, että tänä vuonna tuo "pikkuhiljaa-ja-vähä vähältä" alkaa pian nopeutua. Mutta tässähän vuodessa on niitä adventtisunnuntaita ihan liian vähän, siitähän tämä kaikki johtuu, hahah! Hyvä, kun voi nyt syyttää kaikesta kiireestä puuttuvaa sunnuntaita. Kerrankin on pätevä jouluinen tekosyy, millä selittyy ihan kaikki!