tiistai 3. marraskuuta 2009

Kunnon tuulessa




Valtameren rannalla oli mielettömän kylmä tuuli, mutta juuri oikeanlainen leijan lennätykseen. Leija nousi helposti ja pysyi ilmassa niin pitkään, kuin vain jaksoi pitään narusta kiinni. Kerran tuuli tempaisi koko leijan mukanaan ja sai muutaman juoksuaskeleen aikaan. Tyttö oli sitä mieltä, että jos tuuli nappaisi isän leijan mukana lentoon, siitä varmasti kuultaisiin TV-uutisissa. Oli helppo uskoa siihen teoriaan. Tavallinen tuuli sisämaassa ei taida merituulen jälkeen tuntua enää miltään!

Saappaat jalassa saattoi kävellä kuohuja päin. Aallonmurtajatkin olivat jännittäviä, joskin aika liukkaita sammalpeitteineen ja märkine kivineen. Nousuvesi oli heittänyt rannalle limaisia, harmaalta kuultavia meduusoja.

Auringonpaiste sai kaiken näyttämään kauniilta, mutta pitkät varjot jo alkuiltapäivästä muistuttivat talvikauden alkaneen. Säätiedotus oli luvannut sadekuuroja, mutta koko päivän aikana ei yhtään niistä sattunut meidän kohdalle. Ainoa mikä unohtui matkasta oli suuri lapio. Lapset rakastavat rakentaa hiekkalinnoja rannalle - oli vuodenaika mikä hyvänsä.

1 kommentti:

  1. Ihania kirjoituksia taas monta kertynyt. Lueskelin useamman nyt kun tänne kerkesin kurkkailemaan ihan rauhassa=).
    Ihanalta kuulosti leijan lennätys ja "tytön" Tv-jutusta tuli mieleen se tarina, kun Felix-pupu lensi ilmapallojen mukana...onneksi ei käynyt niin että "leijan mukana taivaan tuuliin"...=) T. sarppa

    VastaaPoista