lauantai 7. marraskuuta 2009

Puutoukat

Voi hurja, nyt piti kirjoittaa iloinen viesti. Oikein odotin, että saan kirjoittaa naapurilta ostetusta 84 vuotta vanhasta kaapista. Se seisoo nyt olkkarissa, mutta sitä purettaessa huomasin, että siinähän on puutoukkien reikiä ihan mahdottomasti. Takaseinässä eniten, mutta hyllyjen pohjat ja takareunatkin ovat nakerrettuja...

Lähetin monta valokuvaa isälleni analysoitavaksi. Luulen, että isäni ei olisi edes hyväksynyt koko kaappia sisätiloihin. Kiukuttelen omaa typeryyttäni, että saattoikin sattua, ettei tullut edes mieleeni tarkistaa kaappia kunnolla ennen kauppojen tekemistä (en ikinä ole ollut näin sinisilmäinen vanhojen huonekalujen suhteen), ja mietin, mitä tässä nyt naapurikohteiliaisuuden puitteissa voi tehdä, jos koko kaunis kaappi onkin ihan roskaa.

Googlasin tietysti tupajumi-tietoja ja nyt kutittaakin niin, että ihmettelen tuleeko tästä kaappijutusta yhtään mitään. No, en nyt ihan niin typerä ollut, ettenkö olisi lopulta puutoukista kysynyt. Mamma sanoi myrkyttäneensä sen totaalisesti, kun oli ottanut kaapin kotiinsa vanhemmiltaan ja väitti, ettei uutta tuhoa ollut enää tullut. Minä ajattelin laittaa sinne kaappiin kirjoja, varsinkin albumit, mutta nyt en uskalla laittaa sinne yhtään mitään.

En edes viitsi kuvaa tähän liittää, kun mitä se kauneus hyödyttää, jos on sisältä mätä!?! Että voikin keljuttaa!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti