maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kun tinnitus saa melodian

Kun kevät näyttää nyt ihan oikeastikin lopulta saapuvan, linnutkin ovat innostuneet aloittamaan laulunsa jo aamunkoitteessa. Eräänä aamuna unenpöpperöisenä ihmettelin, kuka naapureista viheltelee jo ennen kello kuutta. (Se ei välttämättä olisi ihan tuulesta temmattua, sillä usein joku kävelee kiireisin askelin kengät jalassa ympäri asuntoaan arkiaamuisin puoli kuudelta.)

Seuraavaksi nousin ja kävin lastenhuoneessa tarkistamassa, ettei vain illalla terveenä nukkumaan mennyt lapsukainen vinguttele hengitystään siihen malliin. Kaikki oli hyvin ja kömmin takaisin peiton alle ja päätin mielessäni, että tinnitus se kai sitten vinkuu, kun uninen mieskään ei kuulema kuullut yhtään mitään. (Ei minulla tosin mitään varsinaista tinnitusta edes ole, mutta kyllä minun korvissani aina jotakin kuuluu.) Lopulta erotin pip-pip-pip-tyyyy ja siinäkin vaiheessa vielä puolitajuttomana ajattelin, että jo on ihme, että tinnituskin voi olla melodista, vaikka en ole ikinä sellaisesta lukenut. Sitten mies oli ilmeisesti jo heräilemään päin, koska hän totesi, ettei ääni kuulu naapurista vaan linnut ne ulkona laulavat. Aika helpotus, melodinen tinnitus kun olisi varmasti hankala, jos ei voisi vaihtaa laulua välillä.

Oli se linnunlaulu kuitenkin sen verran erikoisen kuuloista, että joudun nyt heräämään jonakin aamuna tarkoituksella sitä kuuntelemaan. Haluan tietää, mikä se lintu on, joka niin kevyesti viheltelemällä aloittaa aamunsa. Tuli mieleen sekin, että Jeesus muistutti olemaan huolehtimatta huomisesta ottamalla pikkulinnut esimerkiksi. "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!" Huoleton aamulaulu oli varmasti paikallaan. Olisi ollut minullekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti