tiistai 5. lokakuuta 2010

Erikoishammaslääkärillä osa 2

Kerroin syyskuussa erikoishammaslääkärikäynnistäni. Tänään oli siihen jatkotutkimus. Vastassa oli ensin neurologi, joka kysyi vakiokysymykset. Seuraavaksi teipattiin elektrodit kasvoihin ja käskettiin purra välillä hampaita yhteen ja välillä rentoutua. Jokaisen puraisun kohdalla lääkäri antoi pienen sähköiskun johonkin kohtaan suun ympärille. Virtaa oli ehkä sähköpaimenen verran, mutta kasvoissa se tuntui ihan kamalalle. Räpsäys vihloi hampaissa asti ja ylähuuli pistelee vieläkin. Seuraavaksi pääsin fysioterapeutille, joka hieroi poskilihaksia. Se oli paras kasvohieronta, minkä olen ikinä saanut, mutta ei se lääkärinkään mukaan vaikuttanut sen kummemmin. Sitten uusi kierros elektrodien kiinnitystä, puremista ja sähköiskuja.

Lopulta neurologi selitti kokeen tulokset. Kasvojen hermoissa ei ole mitään vikaa. Se on tietysti erittäin hyvä asia, mutta siitä jäi silti hiukan huijattu olo. Neurologi totesi, että seuraavaksi täytyy teettää se purentakisko hammaslääkärillä. Stressi kuulema johtaa hampaiden narskutteluun. Sitä voisi vähentää ottamalla samalla klinikalla 10-15 kerran sarjan biofeedback -hoitoja. Se kuulema tietysti maksaa jonkin verran ja vaatii asiakkaalta yhteistyöhalua, että hoito tehoaa. Hymyilin kohteliaasti, kun en tiennyt, mihin juttu vielä kääntyisi, ja lupasin ottaa yhteyttä, JOS se tuntuisi tarpeelliselta. Lopputulos oli, että lähdin toimistosta biofeedback-ihmisen käyntikortin, B-vitamiinireseptin ja jonkin muun toisarvoisen reseptin kanssa ohjeena ottaa migreenilääke aina heti, kun migreeni alkaa. Lääkäri käski tulla uudestaan kuukauden kuluttua. Kiitin ja kävelin vastaanottotiskille maksamaan laskun ja ajattelin, ettei minua sillä klinikalla taideta enää nähdä. Vakuutus korvaa käynnistä suurimman osan, joten suurta vahinkoa ei päässyt syntymään. Kokonaishinta ennen vakuutuksen osuuden vähentämistä oli kuitenkin suunnilleen nelinkertainen tavallisen hammaslääkärin tutkimukseen verrattuna.

Sain ajan hammaslääkärille purentakiskon valmistamista varten. Aion peruuttaa sen, koska tämänpäiväisen jälkeen minulla on sellainen tunne, ettei se kisko tule siellä syntymään ihan muutaman käyntikerran aikana. Nyt kun on kuitenkin todettu, ettei sen kummempaa vikaa ole kuin yöllinen hammasten narskuttelu, jota varten sinne alunperin menin, voinen teettää kiskon omalla paikallisella hammaslääkärilläni. Luulen, että silloin työ- ja laboratoriokulutkin ovat vain puolet (tai kolmannes tai neljännes!?!) siitä, mitä tuolla erikoisella erikoisklinikalla joutuisin maksamaan. Ja ei, minua ei nähdä biofeedback-masiinan kanssa ei siellä eikä muualla. En ole kiinnostunut kokeilemaan sellaista edes ilmaiseksi, saati että maksaisin siitä jotakin. Klinikka on vielä niin kaukanakin (bussi+metro + raitiovaunu+kävelyä), että sitten minulla syytä olisikin hampaita purra, jos joutuisin siellä viikottain käymään. Olisi aika ironista ottaa standardikiireiden vuoksi jotakin "rentoutushoitoa" ja stressaantua sitten siitä. ;-) (Klinikalla olisi varmasti sitten joku jatkoehdotus siihenkin...) Sitä paitsi oma yleislääkärinikin osaa kirjoittaa reseptejä B-vitamiinille ja jättää oma-aloitteisesti kirjoittamatta sellaiset reseptit, millä ei muutenkaan tee mitään.

Siinä sähköiskujen räpsähdellessä suupieliin ajattelin entisaikojen mielenterveyspotilaita. Ei ollut kärsimyksellä mitään rajoja, kun hoitokeinoja etsittiin ja joku älykkö keksi antaa potilaille sähköshokkeja. Luulen, että silloin volttejakin oli huomattavasti enemmän, kuin noissa pienissä epämukavissa räpsähdyksissä, jotka minä sain. Tai entäs joku kuolemantuomio, joka toteutetaan sähköiskulla? Antaja voisi testata räpsäyksen ensin itselleen. Sitten hän saattaisi kieltäytyä panemasta rangaistusta toimeen. Se tietysti sillä varauksella, että hän itse vielä olisi tajuissaan.

Ei se purentakoe varmaankaan ihan huuhaata ollut. Kyllä kai jollakin voi ollakin jotakin sellaista vikaa, mikä moista tutkimusta tarvitsee. Minulle se tosin oli täysin turha sijoitus. Asiakkaita klinikalle kuitenkin virtasi sellaista vauhtia, että kyllä sieltä ihmiset varmasti jotakin apua saavat. Tai sitten ovat he vain ovat yhtä hyväuskoisia kuin minäkin, että suostuvat räpsittäviksi (ja laskutettaviksi)... Olen nyt sitten yhtä kokemusta rikkaampi ja muutamaa euroa köyhempi. Ja ylähuuli kipeänä.

3 kommenttia:

  1. Aika hurjaa ;) melkoinen tapaus!
    t. sarita

    VastaaPoista
  2. Ihan hirveetä, olisko kyseessä joku uuden ajan uusi hoitomuoto.:) Toivottavasti ei kovin nopeasti laajene tänne Pohjolan perukoille, vaan pysyttelee kyseisen klinikan erikoisuutena.

    VastaaPoista
  3. Ymmärsin, että oli ihan tavallista neurologiaa. Mutta tiedä siitä sitten.

    VastaaPoista