lauantai 5. helmikuuta 2011

Tusinarätti ja öljyn loput

Tusina on hiukan liioteltua. Mutta muistan kertoneeni viime kesän virkkausharjoitteluistani, jotka kääntyivät pelkkiin bamburätteihin. Tänään aloin pestä ikkunoita talon takaa (niitä, missä ei ole öljyroiskeita) ja etsiskelin vihreää pesurättiä. Yleensä vien märät pesurätit ensin parvekkeelle kuivamaan. Se lienee lentänyt tuulen mukana jonnekin, koska sitä ei löytynyt mistään. Ei silti mitään hätää. Hyvä oli, että tuli rättejä virkattua useampi kerralla. Tässä uudemmassa oli parempi värikin. Joskus on hyötyä, jos tekee liukuhihnalta. Yleensä ehkä ei, mutta näköjään rättien kanssa kyllä.

Talon omistaja tuli tarkistamaan öljyvahingon jälkiä. Luulen, että nyt alkaa asiat korjaantua. Sen verran järkyttynyt hän oli, kun näki kaiken päivänvalossa. Sisällä ei onneksi enää haise. Käytävällä kyllä, muttei enää meillä kotona. Ja autokin lähti puhtaaksi. Matot pitää vielä katsoa, mutta nyt on ainakin hiukan toivoa, ettei ihan pisimmän kaavan kautta tarvitse hoidella sitä hommaa.

Eniten tässä on ihmetyttänyt se, miten rennosti täällä suhtaudutaan luontoon pääsevään öljyyn. Eräs virkaihminen sanoi miehelle, että toivottavasti kohta tulee sadetta, niin ainakin osa huuhtoutuu veden mukana. Kyllä kai, mutta minne se sitten päätyy. Ei kannata ajatella asiaa loppuun, jos yhtään pitää puhtaasta luonnosta. Tulipahan tämäkin koettua - ei öljyjä suihkita pitkin seiniä ja katuja ihan joka päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti