torstai 7. huhtikuuta 2011

Kiinalaista vaaleanpunaista kielirajalla





Näistä työpaikan pihapuusta taittamistani oksista tulee ihan mieleen Kiina. Kiinalaista vaaleanpunaista tai pinkkiä enemmänkin. Outo mielleyhtymä, koska en ole edes käynyt ikinä siellä. Savesta askarrelluille pupuille löytyi käyttöä pajukranssin koristeina. Ne sopivat säyviltään vaaleanpunakukkaisten oksien seuraksi. Selvisin tästä päivästä ihan kiitettävästi. Oksat olivat hyvä palkinto.

Olen varmasti jo aiemminkin maininnut, että täällä kielirajalla on välillä hiukan kireät tunnelmat. Tänään koululainen kertoi opettajan suuttuneen ranskaa puhuneelle pojalle. Opettaja oli kuulema sanonut, että poika voisi kirjoittautua sisälle jonnekin ranskankieliseen kouluun ja mennä sinne loman jälkeen, koska hän ei kuulema halua nähdä poikaa enää. Koululainen totesi, että se oli kyllä opettajalta aika pahasti sanottu, ja jatkoi: "Ajattele, äiti, jos mä olisin siinä alkanut puhua ranskaa. Siinä olisi kyllä käynyt köplästi." Joskus voi olla kätevää olla osaamatta maan toista kieltä. Väärässä seurassa osaavalle voi käydä köplemmin kuin osaamattomalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti