perjantai 12. lokakuuta 2012

Vaikka pitsiä

Tänä syksynä lastenvaatteiden ostaminen on ollut huomattavasti viime vuosia hauskempaa. Luokalla oli muutama lapsi, jotka usein kuuluivat kommentoivan kaikkien muiden lasten vaatteita negatiivisesti. Viime vuonna sitten kaikki vaatevalinnat menivät niin, että piti ostaa vain sellaista,  mistä ne lapset eivät sanoisi mitään. Aika mahdottomuus, kun sellaiset kommentoijathan aina keksivät jotakin. Kommentit eivät mitenkään edes kohdistuneet suoraan häneen, vaan suurin osa jutuista oli sellaisia, mitä tyttö vain oli sattunut kuulemaan näiden lasten sanovan joillekin muille. Tuli väkisinkin mieleen, että eikö jotkut vanhemmat opeta sellaista sosiaalisen elämän minimiperiaatetta, että silloin voi jättää kommentoimatta ääneen, kun ei keksi jotakin kivaa sanottavaa?

Ennen koulun alkua juttelimme ostoksille ajaessa vakavan keskustelun vaatetustyyleistä ja myös siitä, kannattaako oikeasti välittää, mitä joku sanoo, jos itse tykkää jostakin vaatteesta. Ja varsinkin silloin, jos tietää jo etukäteen sanojan olevan sellainen, joka ei edes osaa olla sanomatta jotakin. Johdantopuheesta oli hyötyä. Kauppaan päästyämme tyttö teki yhtäkkiä ääneen päätöksen: "Tänään mä aion ostaa vaan sellasia vaatteita, mistä mä itse oikeasti tykkään." Minä huokaisin helpotuksesta, koska ne kavereiden asettamat rajat alkoivat hiukan turhauttaa minuakin, kun jokaisessa muuten kivassa vaatekappaleessa oli jotakin sellaista, mistä tyttö uskoi niiden lasten saattavan sanoa jotakin.

Siitä muuten tuli ihan huippukiva ostosreissu. Tyttö valitsi tosi nättejä vaatteita itselleen, kun lopulta uskalsi valita sellaisia, mistä itse oikeasti piti. Niiden kahden kaverin jututkin näkyvät menettäneen merkityksensä. Sellaista se on, jokainen pitäköön sellaisia vaatteita, mistä itse tykkää.

---

This fall the "school clothes shopping trip" was much more fun than before. She had few classmates who always commented on other kids' clothes, so for some time everything she chose had to fit into the imagined taste of those friends. It made me quite frustrated, because it turned out to be nearly impossible to find anything. This fall she decided to follow her own taste and stop caring for silly comments. I felt so good about that. Finally, I was very surprised that she picked few really nice pieces. It was a wonderful shopping trip... I am looking forward to many more of those.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti