Pikkukaappi on maalattu ja jo kannettu yläkertaan. Sain kuin sainkin kirjoitusprojektinkin taas alulle. Lueskelin aamutuimaan kirkkoisä Augustinuksen aikakäsityksestä. Tuli hiukan sellainen ajatuksenvirtafiilis lukiessa, kun hän siirtyy sulavasti rukouksesta pohtimiseen ja takaisin ja pyytää, että pystyisi ymmärtämään ajankulkua paremmin. Luvun aikana Augustinus päätyy siihen, että ihmisellä on vain nykyhetki ja vaikka puhummekin sekä menneestä, että tulevasta, ne ovat meille läsnä vain muiston ja toivon tasolla. Ensimmäisellä lukemisella pari viikkoa sitten ajattelin, että no, eipä ole kovin rohkaisevaa tekstiä tämän ikäiselle, kun tuntuu, että aika kuluu muutenkin liian nopeasti. Hyvä, ettei sentään alkanut ihan masentaa, heh. Nyt toisella lukemisella kiinnitin huomiota pohdinnan välissä oleviin lauseisiin. Taisi Augustinuksellakin, suurella ajattelijalla, olla jonkinlainen heikko hetki, kun hän kirjoitti mietintöjensä väliin: "Courage, my mind, and press on mightily. God is our helper, He made us, and not we ourselves. Press on where truth begins to dawn."
(Augustinus, Tunnustukset, XI)
The little cupboard got ready and I got a good start for writing. This morning I was reading the church father Augustine's thoughts on time. He combines prayer and philosophical thinking fluently together and asks again and again God to help him to understand better. During that particular chapter Augustine decides that human beings only have the present moment. Though we talk about the past and the future, they exist only as memory and expectation. When I read the same text for the first time few weeks ago, I honestly found it bit depressing. At my age one anyway easily feels that time passes too fast, so I thought I don't really need a church father to remind me of the future passing rapidly into history... ;) Now reading the same chapter for the second time, I paid attention to the sentences he wrote between his ponderings. I suppose Augustine had some hopeless moments too as he wrote as to himself: "Courage, my mind, and press on mightily. God is our helper, He made us, and not we ourselves. press on where truth begins to dawn." (Augustine, Confessions, Book XI)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti